Aamulla ulkona oli +6 astetta ja hiukan pilvistä. Yllätyimme kuinka viileää oli. Tälle viikolle oli luvattu lämpimiä päiviä. Tämä olikin meidän lomaviikon selvästi viilein aamu Madeiralla. Ei ollut ongelma herätä, kun täällä ollaan kaksi tuntia Suomea jäljessä, helposti jo ennen kuutta heräiltiin tätä aikaa.
Aamupalan jälkeen lähdettiin kahdeksan aikaan talolta ensin kohti näköalapaikkaa Balcoes, jonne vei kävelyreitti Vereda dos Balcoes. Parkkipaikat perillä olivat ihan tyhjiä, joten hetken piti etsiä mihin voisi auton jättää ja mistä löytyy kyltti mistä kävelyreitti alkaa. Lähdettiin kävelemään lyhyt metsäkävely kastelukanavan eli levadan varressa. Perillä oli hieno näköalapaikka. Olimme kahdestaan pikkulinnut seurana ja yksi kissakin ilmestyi tyhjästä.
Kävelimme takaisin autolle ja vastaan alkoi tulla ihmisiä; nyt tien vierellä oli autoja ja yksi bussikin ja iso lauma brittejä. Ajeltiin sitten mutkaisia teitä Pico do Areeiro-huipulle (arieiro). Kolmanneksi korkein saaren huippu, 1818 m. Vielä löytyi kymmenen jälkeen autolle parkkipaikka mäestä, mutta täyttä oli.
Kiivettiin ensin Pico Arieiron näköalatasanteelle katselemaan maisemia.
Sitten aloitimme vaelluksen kohti Pico Ruivoa sillä ajatuksella että hyvin todennäköisesti käännymme jossain vaiheessa takaisin. Koko matka yhteen suuntaan olisi noin 13 km ja aikaa olisi varattava 5 tuntia. Sitten vielä oma juttunsa olisi saada kyyti takaisin autolle.
Ensin kävelimme liuskekivisiä portaita alaspäin pitkät matkat ja lopuksi pääsimme "Hiirihaukan pesälle" näköalatasanteelle. Sää lämpeni pikkuhiljaa, aluksi oli hyvin tuulista kunnes pääsimme alemmas huippujen suojaan. Pipo ja sormikkaat ja takki olivat hyvä olla päällä aluksi. Maisemat olivat komeita.
Jatkoimme vielä vähän portaita eteenpäin, ylitimme kapean portaikon, jossa oli molemmin puolin jyrkät pudotukset alaspäin. Etukäteen olimme miettineet, että etsimme tuon jyrkän kohdan ja ehkä käännymme sitten takaisin. Emme olleet kuitenkaan tässä kohdassa aivan varmoja että oliko tämä se oikea kapea kohta, koska ei se niin hurjalta näyttänytkään kuin alun perin kuvista.
Jatkoimme vielä jonkin matkaa. Kävelimme ensin kallion sivulle kaivettua polkua pitkin ja sitten kun näimme kohdan, jossa portaat jatkoivat alaspäin todella pitkään ja alhaalla näkyi tummaa joka saattoi olla tunnelin suu, söimme eväitä ja käännyimme takaisin. Portaat ylös autolle meni huohotustaukoja pitäen, kuten moni muukin vaeltaja teki. Koko matkaan meni lähemmäs kolmea tuntia, jyrkät ja korkeat liuskekivi-portaikot tekivät matkasta raskaan ja hankalan varsinkin lyhytjalkaiselle. Ja olimme jo aamulla kävelleet yhden kävelyreitin.
Sää oli lämmennyt ja taivas auennut täysin aurinkoiseksi. Jatkoimme autolla kohti näköalapaikkaa nimeltä Miradouros do Paredao. Tie kulki aurinkoisilla ja korkeilla, lähes puuttomilla mutkaisilla teillä kukkuloilla.
Seuraavaksi katsoimme kartasta, että suosittu näköalapaikka Eira do Serrado olisi lähellä, joten jatkoimme sinne, koska päivää oli vielä runsaasti jäljellä. Korkealta näköalatasanteelta oli mielettömät maisemat alas kohti Curral das Freirasia eli Nunnien laaksoa. Saimme hetken olla täällä jopa kahdestaan ja ihastelimme maisemaa pitkään. Täältä lähtisi myös kävelyreitti alas laaksoon.
Lähdimme autolla ajamaan etelään kohti rannikkoa ja sitten itään kohti Funchalia ja siitä suoraan moottoritietä koko matkan saaren itäosaan Machicoon, alittaen autolla lentokentän kiitotien.
Suuntasimme Machicossa pienelle näköalapaikalle nimeltä Miradouro do Senhor dos Milagres ja sitten alas satamaan katsomaan veneitä ja hiekkarannalle Praia de s roque.
Söimme herkulliset tötteröjäätelöt kioskista pienellä hiekkarannalla kävellen. Muutama ihminen oli ottamassa aurinkoa ja pari oli vyötäisiään myöten vedessä ja joku oli suppailemassa aallonmurtajien ulkopuolella loivissa aalloissa. Sää oli nyt jopa kuuma ja aurinkoinen, noin 22 astetta, ja meillä olivat shortsit tietysti jääneet taloon matkalaukkuun ja kuljimme ulkohousuissa. Tästä opimme loppumatkaksi ja otimme joka aamu shortsit mukaan reppuihin ja lähes joka iltapäivä ne vaihdettiinkin jalkaan autossa.
Suuntasimme takaisin Faialiin ja kotiin. Suihkukäynnin jälkeen katsoimme tripadvisorista ravintoloita ja lähdimme kuuden jälkeen Santanaan kukkulateiden kautta ja syömään Serra e Mariin. Auton mittari näytti +16 astetta. Alkupalaksi erittäin herkullista lämmintä valkosipulivoilla voideltua leipää bolo do caco ja pääruuaksi kala annokset espedaa ja tuoretta tonnikalaa ja jälkkäriksi natakakkua kanelilla ja passionhedelmäjuustokakkua kulhosta. Takaisin ajoimme nopeasti tunnelitien kautta. Jalat alkavat kipeytyä ja jäykistyä päivän kävelyistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti